Miten kasvan kiinni Kristusruumiiseen käytännössä? Viime sunnuntaina olimme sen äärellä, mitä odotuksia meillä on seurakunnan täysivaltaiselta jäseneltä. Raamattu ja siellä Jeesus ei päästä meitä helpolla. Hänen seuraamisensa vaatii uhria. Jeesus itse oli uhri meidän puolestamme. Tiedämme, että emme itsessämme ole valmiita uhriin, mutta Kristus meissä antaa meille voiman kulkea Hänen Henkensä johdatuksessa. Jeesus meissä vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Jeesuksen lähellä oleminen on avain uhrautuvaan elämään, johon meitä kutsutaan Jeesuksen opetuslapsina.
”Tietyssä mielessä koko kristillisessä elämässä on kyse tuon hämmästyttävän tarjouksen (Jeesuksen sovituskuolema syntiemme puolesta ja kutsu elää itse samoin) hyväksymisestä. Vaikeus on päästä siihen pisteeseen, jossa havaitsemme, että kaikki se, minkä olemme tehneet ja kaikki se minkä voimme tehdä, ei olekaan yhtään mitään. … on mahdotonta ”lakata yrittämästä” oikealla tavalla ja oikeasta syystä, ennen kuin on yrittänyt parhaansa. Ja toisessa mielessä kaiken antaminen Kristuksen haltuun ei tietenkään tarkoita sitä, että lakkaa yrittämästä. Häneen luottaminen tarkoittaa tietysti sitä, että yrittää tehdä kaiken, minkä hän käskee. Mutta yritämme eri tavalla kuin aikaisemmin; emme murehdi yhtä paljon. Emme tee asioita, jotta pelastuisimme, vaan sen takia, että hän on jo alkanut pelastaa meitä. Emme toivo taivaspaikkaa palkinnoksi omista teoistamme, vaan tahdomme välttämättä toimia tietyllä tavalla, koska sisällämme on jo ensimmäinen pienenpieni pilkahdus taivasta.” (Tätä on kristinusko, C.S. Lewis)
Fil 2:12 Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.